"Happiness is time spent with a friend and looking foward to sharing time with them again." Näin sanoi kuulemma Lee Wilkinson, englantilainen kirjailija.Äijä oli muuten ihan oikeassa!
Vuosien mittaan on tullut paljon tavattua ihmisiä, mutta muutamat näistä ihmisistä on pysyvästi jäänyt sydämeen ja mieleen.Mun ensimmäinen ystävyyssuhde on tietenkin Noran kanssa muodostettu. Parivuotiaina naperoina tapeltiin varmaan ainoan ja viimeisen kerran niinkin naurettavasta asiasta kuin hiekkalapiosta :D Siitä asti ollaan varmaan Noran kanssa oltukin ystäviä, vaikka välillä ei ollakaan nähty pitkiin aikoihin <3
Hullua että toiset kaverit on vaan jäänyt, kun taas toisten kanssa tuntuu kuukausienkin tauon jälkeen juttu jatkuvan juuri siitä mihin se jäikin... Ehkä se on se joka erottaa kaverit ystävistä.
Ystäviä on niin erilaisia, mutta kaikki ystävyyssuhteen on tärkeitä! Olishan se aika tylsää jos kaikki ystävät olis samanlaisia.Ystävien tuen avulla on selvitty jos mistäkin ja iso kiitos kuuluu etenkin tytöille ja Timolle.Te jos ketkä ootte saanut eniten kuulla valitusta asiasta kuin asiasta. Ja tietenkin tolle "yhdelle", joka tälläkin hetkellä möllättää mun vieressä kirjottamassa kotitehtävää :) Joten:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti